Alueen korkeakoulutuksen tulevaisuus

Yliopistot ovat tavalla tai toisella nielemässä AMK Oy:tä. Lahden amk liukuu kohti Lappeenrantaa, Rovaniemi haalii alueensa amk:t, Oulu myös. Tampereella on oma T3-projektinsa. Helsingissä amk:t ovat sulautumassa isommaksi yksiköksi. Mutta mitäpä HAMK Oy:lle on tapahtumassa tai mitä Hämeenlinnan tulevat poliitikot ajattelevat sen kohtalosta? Pitäisikö löytää ostaja vai riittääkö omistajien paukut suuruuden kilpailussa.

Hämeenlinnalla on historia koulutuskaupunkina, entä tulevaisuus?

 

10 kommenttia artikkeliin “Alueen korkeakoulutuksen tulevaisuus”
  1. avatar Leo Leppänen sanoo:

    Suomessa on harjoitettu aluepolitiikkaa mm. perustamalla korkeakouluja. Niitä on nyt noin 50. Tämä on hirveän iso määrä, kun huomioidaan Suomen väkiluku. Korkeakouluja on ainakin puolet liikaa. Koulutusjärjestelmässä pitää toteuttaa rakenteellinen remontti.
    HAMK Oy:llä on lähivuosina edessään kovat ajat. Taloutemme ei enää kasva neljän prosentin vuosivauhdilla. Ex-kansliapäällikkö Erkki Virtanen ennusti noin viikko sitten Forssassa, että yhden prosentin kasvu on pitkän aikaa maksimi, jos kaikki menee hyvin.

  2. avatar Kari Jokinen sanoo:

    HAMK:n täytyy pyrkiä Tampereen osaksi. Vaihtoehto on näivettyminen ja aikanaan liittyminen Helsinkiin päätyvään Lahden ryppääseen.
    Nyt vielä on mahdollista saada kohtuullisia ehtoja, koska opetusalat istuvat hyvin Tampereen kokonaisuuteen. Helsingin osana me olisimme liian pieni ja tulevaisuutena olisi koulutuslinjojen nopeampi alasajo.

    Mutta niin kauan kuin ei ole pakkoa liittyä, HAMK’ia täytyy tukea olemaan vielä parempi ammattikorkeakoulu. Samalla kannattaa pitää valmiuksia tulevien yhdistymisten varalta. Sitten kun alkaa tapahtua, asiat etenevät niin nopeasti, ettei strategioita enää ehdi suunnitella.

  3. avatar kuningasjätkä sanoo:

    Mä noista korkeakoulututkinnoista viis veisaan!
    Yhtä humpan pumppaa koko homma. Niistä kun ei valmistuta oikeastaan mihinkään ammattiin..?
    Mullon yksi kaveri joka kävi kouluja, ja sai kuin saikin väiteltyä ittensä filosofian tohtoriksi.
    On ollut vain yhdessä työpaikassa tohtorin väitöskirjaansa räveltämässä parikymppisenä ja sen jälkeen ei mitään duunia ole tehnyt yli neljäänkymmeneen vuoteen.
    Jumpe, kaveri pääsee viiden vuoden päästä vanhuuseläkkeelle, 65 vuotiaana ja saa sen 700 kuussa takuueläkettä, niin että hukkaanpa meni senkin opiskelut.

    Mä olen sitä mieltä, että jos joku tohtoriksi halajaa, niin maksakoon perk#le itte omasta pussistaan koulunkäyntinsä, ehkäpä se asia että on omaa rahaa liossa oppiarvosta, paremmin kiihottaa hakemaan koulutusta vastaavaa hommaakin?

    Mutta muuten noin niinkuin olen sitä mieltä että ammattikoulutukseen kannattaisi satsata, sillä etevistä tekijöistä tulee kohta pulaa.

    Enkä mä ainakaan haluaisi eläkeläisenä paikata työvoimapulaa, mulla kun on omiakin hommia ihan tarpeeksi, jokaikiselle päivälle.!.

    • avatar Ville-Matti Vilkka sanoo:

      Ohhoh, mistä nyt tuulee kunigasjätkä? Eipä taida Hämeen ammattikorkeakoulu tohtoreita kouluttaa. Ihan vaan sairaanhoitajia, insinöörejä, myynnin ja kaupan ammattilaisia sekä muuta jengiä, jotka tietää ja taitaa, miten tämä arkinen maailma pysyy kasassa ja menee eteenpäin. Kaiken lisäksi pahukset perustavat vielä yrityksiäkin. Kaikkiaan HAMK kouluttaa kelpo väkeä, toki heitä joku tohtorikin opettaa, mutta en ole kuullut siitä haittaakaan olevan. Päinvastoin.
      Ikävä kyllä maailman meno on jo pitkään perustunut hyvin monimutkaiseen koulutuksen ja työnjakoon, jossa aina maalaisjärki ei riitä sanomaan, mikä on viisasta ja mikä ei. Ymmärrän hyvin, että semmoisen ajatteleminen, mistä ei saa tolkkua voi vähän repiä hermoja, jolloin se maalaisjärkikin menee piiloon.
      Ihminen taitaa olla aina viisas kun pysyy omalla pätevyysalueellaan. Kaikkea ei voi ymmärtää. Mutta aina voi enne tuomiota ottaa selvää.
      Itse olen utelias ja tiedon haluinen Hämeenlinnan tulevaisuuden suhteen. Korkeakoulu on osa sitä kokonaisuutta.

  4. avatar Kari Ilkkala sanoo:

    Käynnissä on neljäs teollinen vallankumous – perinteisten ammattien jakaumat, osaamisvaatimukset ja olemassaolokin ovat nopeassa muutoksessa. Merkittävä osa maailman n. 3 miljardista työläisestä tulee lopun työuransa aikana tarvitsemaan useita ”päivityksiä”. Puhetapa, jossa ammatillinen koulutus tuottaa osaajia ja asiantuntijoita, pitäisi lopettaa heti paikalla – parasta ja enintä mitä ”valmistuvasta” ammattiopiskelijasta voidaan sanoa, on jos voidaan kehua hyväksi tai nopeaksi oppijaksi.

    Samaan aikaan tiedon määrän arvioidaan kaksinkertaistuvan vuosittain (ja jep, tiedon olemuksesa voimme sitten vääntää loppuvuoden, en puhu datasta). On olemassa paljon staattista, hitaasti muuttuvaa tarpeellista tietoa, mutta useilla aloilla sitä tietoa, mitä tarvitaan vain vaikkapa 3-5 vuoden päästä, ei ole vielä edes olemassa. Siten sellaista tietoa ei voida missään perinteisessä opinahjossa opettaakaan.

    Juu, voidaan toki opettaa se staattisempi tieto vanhaan malliin, mutta miksi? Valmistaako sellainen vanhan mallin oppiminen tulevaisuuteen, jossa oppija joutuu muodostamaan itse ongelman ja tarvittavat kysymykset, paikallistamaan ja kriittisesti arvioimaan tiedon lähteet, hankkimaan itse tiedot ja taidot, sekä tuottamaan itselleen riittävän uuden tietotaitovarannon siinä vaiheessa, kun hänen henkilökohtainen tarpeensa on käsillä ja tarvetta vastaava tieto ylipäätään olemassa?

    Kyky oppia tarvittaessa pois vanhasta ja hankkia uutta tietoa ja osaamista tulee jatkossa korostumaan verrattuna nykyisen tiedon osaamiseen.

    • avatar Ville-Matti Vilkka sanoo:

      Kari,
      joskus muinoin itse olin korkeakoulumaailmassa opettamassa kuvaamallasi asenteella, kunnes kakki siihen viittaava siivottiin pois opetussuunnitelmista, joista tehtiin ns. työelämälähtöisiä osaamisen kehittämisputkia. Korkeakoulutuksen metafora on jo jonkin aikaan ollut moderni tehdas, jossa standardi pääsykoe valitsee standardiopiskelijoita oppimaan standardiasioita työelämään, jonka uskotaan toimivan standardin omaisesti. Toistaiseksi näyttää menevän hyvin. Liki 70% työllistyy kivutta. Lopuissa lie yksilöllistä vikaa nykyisen talousajattelun mukaan. Miten se nyt menikään: työvoiman määrä suhteessa sen tuottavuuteen takaa talouskasvun. Kaavio, jossa kasvu balansoituu pariin kolmeen prosenttiin teorian mukaan automaattisesti. Vain huono työn tuottavuus ja työhaluttomat ihmiset ovat talouskasvun uhka. Uskokokoon ken haluaa, mutta näyttää olevan virallinen mantra Suomessakin.

  5. avatar Lauri Kivimäki sanoo:

    Minulle kertoi eräs opiskelija, että Hänen opiskelutoverinsa on valmis lääkäri ja opiskelee nyt insinööriksi. Lääkärin työtä ei ole tehnyt päivääkään, eikä aio tehdän inssin töitäkään vaan miettii mitä opiskelisi seuraavaksi.
    Jos joku näkee tässä järkeä kertokoon minulle.
    Tapaus 2 on kertonut, että valmistuttuaa korkeakoulusta Hänellä on työpaikka, jossa on sovittu määrä-aikaisuus niin, että saa hankittua tarvittavat päivät ansiosidonnaiseen. Sen jälkee keretelee ”vähän maailmaa” sen 400 pv.
    Jos joku näkee tässä järkeä kertokoon minulle.
    Suomessa voi väitellä tohtoriksi vaikka eri hyttyslajien sukupuolielämästä. Jos töitä alalta ei tämän jälkeen ilmaannu ollaan sitten työttömiä tohtoreita. Siis akattemisia työttömiä.
    Kyllä korkeakouluja ja yliopistoja riittää, vaikka Rahaa ollaan vaatimassa lisää. Joku viisas sanoi joskus että Suomesta saisi lopettaa puolet yliopistoista ja korkeakouluista tarpeettomina.

    • avatar Ville-Matti Vilkka sanoo:

      Onneksi iso kuva on yksityistapauksia lohdullisempi. Suomessa on noin 25000 tohtoria, joista 4,5% on työttöminä. Kuvaamasi yksittäistapaus on taustoja tuntematta varmaan totta, mutta ei oikeastaan kerro miten 95,5% tohtoreista toimii. Huonoiten työhön pääsevät kiinni pelkän perusasteen käyneet. Heillä työllisyysaste on noin 60%. Lukio/amis-pohjalta pääsee töihin 75-80% ja korkea-asteella noin 90%.

      Ihan toinen keskustelu on, mikä kenenkin mielestä on arvokasta tutkia tai tietää. Jopa änkyrimatojen lisääntymistä on kiinnostavaa. tutkia. Yllättävää kyllä niiden tutkiminen on tuonut paljon tietoa Suomen metsien hyvinvoinnista. Metsätalous kiittää. Kaikki kun lopulta liittyy kaikkeen vaikkei sitä helposti usko.

  6. avatar Lauri Kivimäki sanoo:

    Kun olin aikanaan Työvoimahallinnossa näin että ammattiluokituksista puuttui nimike ”ikuinen opiskelija”. Lisäksi oppilaitokset soittelivat oliko heidän kouluttamansa henkilö työllistynyt, heitä ei kiinnostanut tippaakaan jos insinööri oli mennyt 2kk kausityöhön jäätelöhtehtaalle. Takuuvarmasti oppilaitos kirjasi oppilaansa kirjautuneen koulutustaan vstaavaan työhön. Näin säilyy oppilaitosten turhat linjat ja opettajien työllisyys.
    Ihmettelin myös sitä että vaikutti ettei oppilaitoksilla vaikuttanut olevan juurikaan yhteyttä työelämään ja sen vaatimuksiin. Koulutus oli jäykkää, vuodesta toiseen junnattiin samoilla opintolinjoilla.
    Olin kerran eräässä koulutuksensuunnittelupalaverissa. Kysyin hölmönä, mihin nämä samojen eripuolilla Hämettä olevien saman alan koulutetut työllistävät. Minua katsottiin kuin halpaa makkaraa..
    En tiedä jotenkin tuntuu, että tärkeintä on että oppilaitos säilyy paikkakunnalla ja opettajat työllistyvät.
    Myönnän myös sen, että alalle, jossa oli työvoimapula työnantajille oli merkitys sillä, että työnhakija oli suorittanut jonkin ammattitutkinnon, varsinkin jos työnantaja pystyi itse kouluttamana.
    Itse vaihdoin ammattia 40-vuotiaana työssäoppimisen ja työnantajan maksaman teoriakoulutuksen kautta.
    Minulla oli tutkinto ja työkokemus aivan toisista töistä. Ensin suunniteltiin, että kävisin oppilaitoksessa ns sovelletun erikoisluokan. Kävin ko oppilaitoksesta ja järkytyin siittä pysähtyneisyyden ilmapiiristä mikä siellä oli aistittavasti. Ilmeisesti tämäkin oli poikkeustapaus.

  7. avatar Lauri Kivimäki sanoo:

    Suhtautumiseni perusteella voisi luulla, että olen koulutusvastainen. Näin ei todella ole. Oma kokemukseni, työkokemukseni ja kun lasteni kanssa (3) pohdimme koulutusmahdollisuuksia olen sillä aikajanalla todennut, että koulutussysteemi on hyvin kankea, muutoshaluton, suorastaan vanhanaikainen. En ymmärrä, miksi oppositio vastustaa mahdoliista koululaitoksen uudistamista. Kyllästymseen asti hoetaan mantraa kuinka suomalainen osaaminen rapautuu. Kukaan ei koskaan mieti ovatko muut maat ottaneet Suomen hyvää järjestelmää kiinni. Eletään niinkuin muualla ei tapahtuisi kehitystä. Pisa-tutkimus on liian heppoinen (ja yliarvostettu) koulutustason toteamiseen. Jos suomalaisia nuorukaisia ei kiinnosta matematiikka tai ei osata lukea se ei ole koulun syy, vaan syyt ovat muussa yhteiskunnassa. Ketään ei myös pitäisi pakottaa jatkokoulutukseen jos ei nuori halua, tosin yhteiskunta ei tätä kasvavaa joukkoa pysty elättämään, mutta ainakin aikanaan nälkä motivoi koulutukseen ja työhön.

css.php