VR näyttää parastaan

VR on parantanut yhteyksiä Helsingin suuntaan, nyt ei tarvitse vaihtaa junaa Riihimäessä vaan Tampereella, jonka kautta pääsee näppärästi (yli kaksi tuntia) ja edullisesti (34€) vaikka Tikkurilaan, jonne olin ostamassa junalippua. Arvatkaa ostinko, kun noin tunnissa pääsen perille omalla autolla.

Elämä ilman VR:ää olisi tylsää. Vai ennakoiko VR nimessään näennäistodellisuutta (Virtual Reality).

3 kommenttia artikkeliin “VR näyttää parastaan”
  1. avatar kuningasjätkä sanoo:

    Juu, enpä ole junakyydillä , enkä edes linjuriautollakaan matkustellut viimeaikoina.
    Junat nyt ei Hartolasta kuljekaan yhtään minnekään, kun ei ole edes ratoja.
    Linjuriautot nyt kulkisivat vaikka minne, ongelmana on vaan se että ensin pitäisi ajaa omalla autolla tai taksilla linjuriautoasemalle n. 25 kilometriä ja sitten varata matkantekoon , vaikkapa Lahteen menoon, vähintään 3 tuntia, kaikkinen autonvaihtoineen ja sama homma sitten tietysti takaisinpäin.
    Mutta kun se on niin hemmetin yksinkertaista, kun autotallista starttaa lämpimän mersun ja ajelee sillä suorinta ja lyhyinta tietä pitkin suoraan Lahteen , alle tunnissa perille saakka.

    Vaan kyllä varmaan jos viherpiipertäjät kykenisivät luomaan laajan ja kattavan rautatieverkoston jokaiseen kylään, minäkin mielelläni ehkä saattaisin junalla kulkea?

    Taikka sitten en…

    • avatar Ville-Matti Vilkka sanoo:

      Itse kun asun aseman läheisyydessä ja paikka, jonne menen on liki asemassa kiinni. Lisäksi kun matka-aika junalla on lyhimmillään kolme varttia ja junassa olemisen voi käyttää työskentelyyn niin juna olisi aika ihanteellinen. Mutta todellisuus on toinen.

      Epäilen, että VR on vedättänyt päättäjiämme näillä Tampereen kautta -järjestelyillä. Aikatauluhaku ilmoittaa että x määrä IC yhteyksiä Helsinkiin on nyt lisätty vaan eivät kertoneet, että Hämeenlinnalaiset saavat kalliilla lipulla myös kierroksen Treen asemalle, jossa voi ihailla Tampereen agressiivista kasvua.

  2. avatar Lauri Kivimäki sanoo:

    Saan olla tyytyväinen, että opiskelumatkani Turengista-Riihimäkeen kulki aikanaa ”lättähatulla”. Penkit oli kovat vauhti verkkaista, olipa pöydätapainenkin mahdollista läksyjen lukua varten. Aina kerkesi jos halusi, kouluun ei ollut kiire ja harvoin kotiinkaan.

css.php