O sancta simplicitas, Jukka Viitaniemi

Jan Husin sanat tulivat mieleeni kun luin Jukka Viitaniemen Alanurkan juttua ”Amisviiksinen Lucia”  eilisestä (18.12.14) Hämeen Sanomista. Tarinan mukaan Hus olisi lausunut nuo sanat, kun vanha nainen kantoi risuja hänen polttorovioonsa. Opetus tuossa lienee, että nainen luuli tekevänsä oikein tietämättään, mitä oikeastaan oli tekemässä. Viitaniemi vie risuja polttoroviolle, jota ei pitäisi olla olemassakaan. Toivon kuitenkin, että hän tekee sen tietoisena. Sillä ainakin itse haluaisin koulutettujen ja pitkään toimittajina työskennelleiden ihmisten tuntevan vähän laajemminkin asioita ja niiden välisiä suhteita sekä sitä miten ihmisistä puhutaan ja kuinka heitä arvotetaan. Toivon, että jutun tarkoitus oli olla demagoginen herättelevässä mielessä. Pahoin pelkään vain, että niin ei ollut.

Puhe amisviiksistä on itsessään ammattiin opiskelevia poikia vähättelevä ja itse asiaan kuulumaton. Lucian tarinaa taas pitää yllä Folkhälsan Suomen ruotsinkielisillä alueilla. Lucian tarinan kaikki tietävät myytiksi, jolla lie jokin yhteys yhteen tai useampaan historialliseen tapahtumaan. Tuo myytti on on muuttunut ajassa teatteriksi, jossa joku esittää vuorollaan Luciaa. Olennaista tuossa teatterissa on vissiin itse viesti, ei se kuka sitä esittää. Historiallisesti asioiden symbolista esittämistä ei ole häirinnyt esittäjän sukupuoli, ihonväri tai muutkaan fyysisiksi mielletyt ominaisuudet. Omassa jutussaan Viitaniemi unohtaa, että mikä symbolisessa tarinassa on olennaista. Aikana, jolloin naiset eivät päässeet esiintymään, miehet esittivät kaikki roolit. Uskon hyvän tarinan kulkevan esittäjästä riippumatta. Ainoa ongelma voi olla kuvitteellisen biologisen maailmankuvan omaksunut katsoja. Sanon kuvitteellisen, koska itse biologiakin on sukupuoliasioissa huomattavan paljon moniulotteisempi kuin moni sen uskoo olevan.

Suosittelen lämpimästi Lucian esittäjän biologisesta sukupuolesta huolissaan olevia tutustumaan laajasti esittämisen historiaan ja luonnon ihmeellisyyksiin asioissa, jotka konservatiivinen ja demagoginen ajattelu pistää kuvitellun ihmisyyden mittaan. Tuohon viimeiseen liittyen mainio kirja on Bruce Bagemihlin BIOLOGICAL EXUBERANCE – Animal Homosexuality and Natural Diversity.

 

Kommentointi on suljettu.

css.php